Lukijoiden toiveesta toteutan postauksen Mestenan kulta-ajoista. Mestena on ollut pystyssä jo vuodesta 2006 lähtien, mutta varsinaiset kulta-ajat ajoittaisin vuosiin 2009-2011. Silloin tallin toiminta oli kuumimmillaan, vaikken keppihevosia muutoin harrastanut kuin virtuaalisesti ja tietysti ommellen.
Ensimmäiset pari vuotta tallin perustamisesta olivat lähinnä uuteen harrastukseen tutustumista ja siihen hurmaantumista. Koko harrastuksen aloitin siksi, kun olin täysin hullaantunut hevosiin mutta minulla ei ollut varaa käydä oikeilla ratsastustunneilla. Vapaa ajalla piirtelin, haaveilin hevosista ja luin tietysti kaikenlaista hevoskirjallisuutta. Ystäväni kautta sitten tutustuin keppihevosiin, joista näinollen tuli minulle oikeiden hevosten korvike. Pikkuhiljaa aloin tienata pientä taskurahaa myymällä näitä tekeleitäni 15€/kpl, ja näinollen mulla olikin varaa sillon tällön käydä tunneilla, tietysti koettaen oppia hevosista kaiken mahdollisen.
Pikkuhiljaa aloin viihtyä tallilla yhä enemmän, useiden hoitohevosten parissa. Keppiheppailu jäi taka-alalle, tunsin olevani jo niin paljon jäljessä ettei tämä harrastus enää innostanut. Noh, itseasiassa meinasin koko touhun jo ensimmäisten kahden vuoden jälkeen lopettaa, kun inspiraatio ei enää riittänyt keppihevosten kanssa puuhailuun, ja hevoset jäivät kaappiin seisomaan. Tällöin olin kuitenkin jo tutustunut keppihevosten tarjoamaan virtuaalipuoleen omien sivujen ja keppihevosfoorumin kautta. Vuonna 2009 päätin pistää pillit pussiin, en jaksa, ei kiinnosta.
Noin puolen vuoden kuluttua sairastin perinteistä syysflunssaa, ja aika kävi mahdottoman pitkäksi. Keppihevoset olivat koko tämän ajan polttaneet pienenä huonon omantunnon liekkinä rintakehässä, olihan se niin hieno harrastus. Päätinpä ajan kulukseni kurkata kangasvarastooni, mitä kaikkea olikaan jäänyt käyttämättä. Ja mitä löytyikään, loppupeleissä koko harrastukseni taisi pelastaa pienenpieni pala silkkisen pehmeää, harmaata velboaa. Siitä se ajatus sitten lähti:
Quarterori W.M Remember Me "Reno"
Monille tuntuu se ensimmäinen keppihevonen olevan se kaikista rakkain. Minulle se on ollut Mestenan alkavan quarterkasvatuksen tukipilari, Reno. Itse pidin ja pidän edelleen Renon nimestä ihan hirmu paljon. Siihen aikoihin Reno oli ehdottomasti hienoin heppa jonka olin koskaan tehnyt! Tästä alkoi Mestenan armoton quarterkasvatus, jonka myötä quarterhevoset yleistyivät räjähdysmäisesti koko keppihevospiireissä. Mestenan nimi vaihtui Keppihevostalli Mestenasta Westerntalli Mestenaksi. Voi miten iski ikävä näitä hienoja aikoja, ja miten valtaisan upeita nämä vanhat kuvat onkaan!
Pian Reno sai kaverikseen paint-tamman, joka tunnettiin nimellä W.M Cherokee Morning "Neera"
Samoihin aikoihin siskoni sai uuden kameran, jolloin yhdessä innostuttiin tästä harrastuksesta. Kuvattiin paljon yhdessä, ja kuvia varten piti ommella paljon uusia hevosia. Ihan hävettää kun en enää näiden nimiä muistanut puhumattakaan siitä, että tietäisin missä päin maailmaa ne nykyään liikkuvat... Toivottavasti yhä ilahduttaen jotain pientä harrastajaa.
Yllä muutama quarterkasvatuksen helmi Mestenan kulta-ajoilta.
Näistä hevosista käynnistyi quartereiden ja paint-hevosten kasvatus ja myynti. Hevoset pidin itselläni, käytin näyttelyissä, teetin varsoja ja myin eteenpäin. Sivuja päivitin ahkeraan, ja ne olivatkin tuohon aikaan melkoisen näyttävät. Erityisesti sukutauluista olin valtaisan ylpeä, ja näiden sivut sekä sukutaulut ovat minulla yhä edelleen tallessa. Kymmenisen sukupolvea taisin loppupeleissä kasvattaa, ennenkuin muutin Mestenan sivut kokonaan myyntisivuiksi. Ulkoasukin meni uusiksi, ja näillä mennään yhä edelleen. Nykyään Mestena on enää pieni muisto siitä mitä se joskus ennen oli, mutta sitä muistoa vaalin kaikkein arvokkaimpana. Mestenan kulta-ajoista minua muistuttaa lukuisat kuvat, videot, sekä lukematon määrä hevosia jotka ovat täältä maailmalle lähtenyt. Toivon että nämä nykyiset tilaushevoset tuottavat iloa tilaajilleen yhtä paljon kuin minullekin joskus aikoinaan, jo pelkkä ajatus siitä saa minut jatkamaan tarmokkaasti eteenpäin yhä vuosienkin jälkeen. Ja tätä harrastusta en olekkaan ihan heti lopettamassa!
Toki olen minäkin kohdannut vaikka minkälaista kommenttia tästä harrastuksestani (niinkuin varmasti monet muutkin keppihevosharrastajat), mutta onnekseni en ole antanut sen hidastaa. Ihan totta, keksiikö kukaan yhtä monipuolista, halpaa ja kehittävää harrastusta? Minulle tämä harrastus on tuottanut niin paljon hedelmää, että voin rehellisesti sanoa tämän olevan paras saavutukseni.
- Riina
www.khtmestena.com